Sattuman kauppaa

Sattuma, on urheilun suola. Ottelun tulos on aina epävarma, vaikka ennakkoasetelmat, olisi ylivoimaiset. Yksittäisen ottelun tulos on epävarma, ja yksittäisen ottelun seuraukset voivat viedä elämää moneen suuntaan.

Eilen keskiviikkona Miesten Korisliigaa pelattiin jälleen kerran Forssassa, Urheilutalo Feeniksissä. Ottelua ennen ajauduin muistelemaan vanhoja aikoja, ja miten tähän on päädytty.

Loimaalainen koripallojoukkue tuo pelinsä Forssaan, niin että forssalainen yleisö pääsee nauttimaan Suomen korkeimmasta koripalloviihteestä? Tätä tekstiä innoitti myös Elämän pelikirja podcastin jakso. Missä Hurrikaanin päävalmentaja, erinomainen Olli Kuoksa, kertoi vaimonsa sanoin. "Kuusi hikistä miestä, päättää perheen kohtalon.".

Kelataan ajassa taaksepäin kauteen 2009-2010. Suomen mestaruuden voitti Tampereen Pyrintö, sensaatiomaisesti kukistamalla Torpan Poikien tähtisikermän. Tuostakin ottelusarjasta saisi sattumien kauppa tapahtumasarjan, mutta nyt siirrytään Korisliigan sarjataulukon pohjamutiin. Siellä Forssan Koripojat ja Salon Vilpas, olivat olleet pesunkestäviä hissijoukkueita pidemmän aikaa. 27.3.2010 Urheilutalo Feeniks pullisteli 1112 merkityn katsojan verran, kun Vilpas kävi voittamassa tulevan FoKoPolaisen Jahmar Thorpen 22 pisteen avustuksella FoKoPon, ja salolaisten "Forssa divariin!" huudot saattelivat pettyneet kotijoukkueen kannattajat uudelle divari kaudelle. Tältä kaudelta löytyi YouTubesta klassikko kooste Vilppaan ja FoKoPon välisestä aikaisemmasta ottelusta. Nuori Roope Ahonen, vanha kolmen pisteen viiva, NCAA-mestari Roderick Stewart, levypallokone Durrell Vinson ja nykyisen Vilpas päävalmentaja Jussi Savolainen floppaama hyökkääjänvirhe. Oi niitä aikoja!

Bisons – LaBa ottelun päätuomari Ari Mikkola, toimi tuolloin FoKoPon päävalmentajana sekä toiminnanjohtajana. Arska lähti rakentamaan, kaudelle 2010-2011 uudenlaista joukkuetta divariin, nuorten kotimaisten liigapenkeille jääneiden parikymppisten potentiaalien varaan. Sami Ikävalko Kotkasta ja Olli Kaunomäki Lahdesta, täydensivät oman kasvatin Markus Moleniuksen ja muutaman vuoden Forssassa viihtyneen Kwamena Bracen, sekä Tuomas Viertolan muodostaman rungon. Kauteen lähdettiin kahden ulkomaalaisen, kanadalaisen Jeremy McCulloghin, sekä veteraani Andre Foremanin avustuksella. Kesken kauden joukkueeseen liittyi myös nykyinen Viron maajoukkueen päävalmentaja Heiko Rannula.

Runkosarja meni forssalaisten komennossa rekordilla 18-4 ja runkosarjan piikkipaikalta vältettiin puolivälierä pelit. FoKoPo oli asemoinut itsensä vahvimmaksi suosikiksi ja sillä oli selkeä tavoite ja suunnitelma kauteen lähdettäessä. BC Jyväskylä oli runkosarjan toinen, mukana legenda itse Jarno "Nate" Nissinen, Bisons-LaBa pelin kolmosellaan ratkaissut Topias Kuukkanen sekä tuleva FoKoPolainen Tracy Robinson. Runkosarjassa kolmanneksi ja neljänneksi päätyivät kaksi "muukalaislegioonaa", joita ei yleisesti pidetty vielä valmiina tekemään suurta tuhoa. Loimaan Korikonkarit oli koonnut joukkueen kolmen amerikkalaisen pelaajan, sekä nuorten omien poikien varaan. Loimaalaiskasvatit Eero Aaltonen ja Jani Kivinen täyttivät viisikon Suomikiintiön, kun Maurice Horton, J'son Stamper sekä Channing Toney toimivat tehomiehinä. Lapuan Korikobrien joukkueen pelaajavalmentajana toimi divarijyrä Tyrowne Still. Joukkueen tehomiehet olivat, monipuolinen laituri Derrick Nelson sekä patukkatakuri Benny Valentine. Joukkue oli muuten lapualainen, Kim Sivéniä lukuunottamatta. Jälkeenpäin katsottuna omat pojat ja kolme jenkkiä mahdollisti nousut Loimaalla ja Lapualla. LoKoKon päävalmentajana tuolloin toimi muuan Greg Gibson.

Forssalaisesta näkökulmasta ei ollut ajatustakaan, etteikö joukkue marssisi finaaleihin. Välierissä vastaan asettunut Lapua oli kuitenkin roolitettu selkeästi. Valentine toimi moottorina, Nelson oli go to guy ja Still monipuolisena sisäpelaajana, toi pöytään mitä milloinkin tarvittiin. FoKoPon veteraani Andre Foreman oli loukkaantuneena sivussa, ja paikkaamaan löytyi Ura Basketista sisäpelaaja Ronald Douglas. Korikobrat passivoi pelin ja hyökkäsi järkevästi vahvojen match-upien kautta. Forssalaiset jäätyivät kolmen pisteen kaaren takaa, eikä joukkueesta löytynyt selkeää ykkösoptiota hyökkäyspäähän. Kaksi ensimmäistä ottelua menivät Lapualle kolmen pisteen erolla ja Benny Valentinen 28 pistettä viimeistelivät yllätys lakaisun 0-3 Lapualle. Olin tuolla kaudella kolmatta vuotta oppisopimusopiskelija FoKoPolla, eli tietynlainen jokapaikan höylä. Edelleen se tyhjä tunne, edellisen vuoden Vilpas tappion jälkeen ja seuraavan kauden Lapua välieräsarjan jälkeen muistuu mieleen. Mitä olisi tapahtunut jos Andre Foreman olisi ollut kunnossa? Olisiko veteraani nostanut joukkueen peliä tiukoilla hetkillä? Olisiko kaikki forssalaisessa/suomalaisessa koripallossa toisin?

Kirjoittajan näkökulmasta divarin finaaleja Loimaan ja Lapuan välillä ei paljon seurailtu. Sarja on kuitenkin tulosten puolesta ollut eeppinen, minkä Korikonkarit voitti 3-2. Tuon kesän aikana Forssassa tehtiin kokoonpanoon korjauksia. Nuoret kotimaiset saatiin jatkamaan, mutta jenkkivalinnoissa päädyttiin loistavan uran pelanneeseen HL Colemaniin, sekä BC Jyväskylässä kovia tehoja tehneeseen Chicagon kasvatti Tracy Robinsoniin. Kolmas jenkki vaihtui pitkin kautta, ja lopulta finaaleissa pelasi Oulusta napattu Brian Moultrie. Tämä oli ensimmäinen kausi itselle edustusjoukkueen valmennuksessa, ja päätyi Lapuan Urheilutalolla 3-1, FoKoPo juhliin.

Kesällä 2011 oli kuitenkin tapahtunut 40km Forssasta jotain muuta. Yllätysnousija Korikonkarit sai taustoilleen, mediapersoonaksi sittemmin nousseen Aleksi Valavuoren. Joukkue brändäsi itsensä Biisoneiksi, voitti kaksi Suomen Mestaruutta ja muutti suomalaista koripalloa pysyvästi.

15 vuoden aikana sattuma olisi voinut heittää noppansa monella eri tavalla. Feeniksin katsomossa ja kentällä, näkyi useampi henkilö, jotka kuuluvat forssalaisen koripallon historiaan. Vaikka itse pelin taso ei noussut kovin korkeaksi, oli se tapahtumana äärimmäisen jännittävä ja maksava yleisö sai itselleen kokemuksia. Tämän jälkeen vielä Suomen nousu olympialätkässä, niin urheilu oli antanut parastaan yhden illan aikana.

Loppuun vielä hairahdellaan ajatuksissa 20 vuoden taakse.

Olympialätkään, forssalaisen ja loimaalaisen koripallon eroihin vuodelta 2006. Kävimme pelaamassa FoKoPon kakkosjoukkueen kanssa, sunnuntai pelin Loimaalla kuuden miehen voimin. Puoliajalla kentälle juoksi Cheerleadereita, mikä aiheutti tuolla hetkellä joukkueessamme hilpeyttä. Mutta se varmasti kertoo siitä, että Loimaalla on ollut ihmisiä, jotka ovat tuolloin jo LoKoKo:n 2. Divisioona vuosina halunneet satsata ottelutapahtumiin. Samaan aikaan tuon ottelun kanssa pelattiin Italiassa jääkiekon olympiafinaali Suomi – Ruotsi.